Viikko takana vaihto-opiskelijan elämää Venäjällä. Hiljalleen olen alkanut sopeutumaan tähän paikkaan, joka jopa alkaa tuntumaan tutulta ja jollaintapaa merkityksekkäältä. Ensimmäisten päivien säikähdin, minkälaiseen ränsistyneeseen venäläislähiöön olen joutunutkaan. Nyt muutaman päivän tutkittuani aluetta olen huomannut, että oikeastaan kouluni lähestöllä sijaitsee vaikka mitä. On kymmeniä ruokakauppoja, ostoskeskus jossa vaateliikkeitä, kukkakauppoja, ravintoloita... Kyllä tällä lähiöalueella liiketoimintaa riittää! Lisäksi päivä päivältä tulen tutummaksi ympäröivän alueen kanssa. Ainut asia, johon en vielä ole tottunut, on järkyttävä viemärin haju ympäriinsä.
Enemmän sulattelemista venäläisiin elintapoihin olen kohdannut täällä opiskelija asuntolassa. Vaikka olen asunut vasta viikon, olen alkanut arvostamaan suuresti tiettyjä suomalaisille itsestäänselviä asioita. On erittäin mielenkiintoista, että jokaista kerrosta vartioi vanhahko naishenkilö, joka ei ymmärrä sanaakaan englantia. He istuvat aulassa, ja heillä on oma huone jossa he nukkuvat yönsä. Oletettavasti kerrostamme vahtii 3 eri бабушкаa. En ole vielä nänhyt kertaakaan heidän vuoronvaihtoaan, joten en tiedä mihin aikaan he kyseisen toimenpiteen suorittavat. Olen yrittänyt tutustua näihin vahteihin tervehtimällä heitä päivittäin, mistä he ilmeisesti pitävätkin melko paljon!
Esimerkiksi toissapäivänä koko asuntolasta katkaistiin vedet klo 11-18 väliseksi ajaksi. Ei siinä muuten mitään, mutta tämä ilmoitus laitettiin seinälle suurinpiirtein klo 10 pintaan, ja tietenkin venäjäksi. Lisäksi suihkumme on aiheuttanut minulle muutamaan otteeseen pieniä kauhunhetkiä. Suihku on täällä sellainen, että siitä tulee säätää erikseen kylmä ja lämmin vesi. Itselleni kuitenkin kävi niin, että lämpimän veden säädin jäi jumiin, enkä saanut hanaa sammutetuksi. Tätä jatkui muutaman minuutin ajan, kunnes kutsuin huonetoverini auttamaan ja saimme myöhemmin sen sammutetuksi.
Mielenkiintoista on, että rakenteet ovat täällä mitensattuu. Lattialaatoitukset ovat vinossa, portaat epätasaiset, ovenkarmet kallellaan... Lisäksi asuntolamme hissi ei pysähdy kolmanteen kerrokseen, jossa asuntoni sijaitsee. Minun tulee mennä 4 kerrokseen ylös, minkä jälkeen täytyy laskeutua portaita yksi kerros alaspäin.
Lisäksi vesijohtovesi haisee järkyttävän pahalle aina välillä ja on tummaa väriltään. Kyseistä vettähän ei saa käyttää juomavetenään. Aluksi en edes suostunut tiskaamaan astioitani kyseisellä vedellä, mutta hiljalleen olen totuttautunut venäläiseen vesijohtoveteen. En edelleenkään juo, enkä tule juomaan kyseistä vettä. Lisäksi hampaat pesen pullovedellä. Tämän myötä olen todella ruvennut arvostamaan suomen puhdasta, raikasta vesijohtovettä.
Erikoinen havainto täällä venäjällä ovat kananmunat. Ne ovat pienemipä kooltaan kuin suomessa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ne keittää, ei kuori meinaa millään lähteä irti. Usein lopputuloksena onkin, että vain munan keltuainen jää käteen, kaikki muu menee roskiin kuorien mukana...
Pikkuhiljaa alan kuitenkin venäläistymään, sekä sopeutumaan alkeellisempaan elämään verrattuna suomeen. Sängyt ovat kovia. Ne eivät oikeastaan ole edes sänkyjä vaan kovia sohvia. Huoneistot ovat mielettömän kuumia, mikä toisaalta on hyvä sillä olin varautunut erittäin kylmiin asuntoihin.
Erittäin positiivisesti minut on yllättänyt Venäjän hintataso. Asuntolan vieressä on Prisman kaltainen myymälä, josta olemme hankkineet kaikki keittiötarpeet paistinpannu mukaanlukien noin 2-5 € /kpl. Laatuhan ei tietenkään näissä mikään päätähuimaava ole, mutta riittävät hyvin kahdelle opiskelijatytölle. Muutoin en ole juuri kuluttanut rahaa, vaikka olenkin vieraillut muutamissa houkuttelevissa vaatekaupoissa.
Ihmiset kaduilla eivät juuri hymyile. Tämän vuoksi onkin hämmentävää asioida kaupassa, jossa myyjä on erittäin tympeä minua kohtaan. Kiinnitänkin tällaisiin asioihin runsaasti huomiota sillä työskentelen itsekin asiakaspalvelualalla, enkä voisi kuvitellakaan olevani hymyilemättä asikakkaille. Tosin, venäläisille hymyileminen on hyväksyttyä jos tuntee toisen tavalla tai toisella.
Loppuun lisään vielä pari kuvaa asunnostamme. Otin kuvat saapumispäivänä, jolloin olin jo ehtinyt hieman purkaa laukkuani. Ikkunanpuoleiset pöytä ja sänky ovat minun. Huoneisto tosiaan on ihan siisti, vaikkakin löysin tänään aamulla mahdollisen kolon torakoille asuttavaksi!
Enemmän sulattelemista venäläisiin elintapoihin olen kohdannut täällä opiskelija asuntolassa. Vaikka olen asunut vasta viikon, olen alkanut arvostamaan suuresti tiettyjä suomalaisille itsestäänselviä asioita. On erittäin mielenkiintoista, että jokaista kerrosta vartioi vanhahko naishenkilö, joka ei ymmärrä sanaakaan englantia. He istuvat aulassa, ja heillä on oma huone jossa he nukkuvat yönsä. Oletettavasti kerrostamme vahtii 3 eri бабушкаa. En ole vielä nänhyt kertaakaan heidän vuoronvaihtoaan, joten en tiedä mihin aikaan he kyseisen toimenpiteen suorittavat. Olen yrittänyt tutustua näihin vahteihin tervehtimällä heitä päivittäin, mistä he ilmeisesti pitävätkin melko paljon!
Esimerkiksi toissapäivänä koko asuntolasta katkaistiin vedet klo 11-18 väliseksi ajaksi. Ei siinä muuten mitään, mutta tämä ilmoitus laitettiin seinälle suurinpiirtein klo 10 pintaan, ja tietenkin venäjäksi. Lisäksi suihkumme on aiheuttanut minulle muutamaan otteeseen pieniä kauhunhetkiä. Suihku on täällä sellainen, että siitä tulee säätää erikseen kylmä ja lämmin vesi. Itselleni kuitenkin kävi niin, että lämpimän veden säädin jäi jumiin, enkä saanut hanaa sammutetuksi. Tätä jatkui muutaman minuutin ajan, kunnes kutsuin huonetoverini auttamaan ja saimme myöhemmin sen sammutetuksi.
Mielenkiintoista on, että rakenteet ovat täällä mitensattuu. Lattialaatoitukset ovat vinossa, portaat epätasaiset, ovenkarmet kallellaan... Lisäksi asuntolamme hissi ei pysähdy kolmanteen kerrokseen, jossa asuntoni sijaitsee. Minun tulee mennä 4 kerrokseen ylös, minkä jälkeen täytyy laskeutua portaita yksi kerros alaspäin.
Lisäksi vesijohtovesi haisee järkyttävän pahalle aina välillä ja on tummaa väriltään. Kyseistä vettähän ei saa käyttää juomavetenään. Aluksi en edes suostunut tiskaamaan astioitani kyseisellä vedellä, mutta hiljalleen olen totuttautunut venäläiseen vesijohtoveteen. En edelleenkään juo, enkä tule juomaan kyseistä vettä. Lisäksi hampaat pesen pullovedellä. Tämän myötä olen todella ruvennut arvostamaan suomen puhdasta, raikasta vesijohtovettä.
Erikoinen havainto täällä venäjällä ovat kananmunat. Ne ovat pienemipä kooltaan kuin suomessa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ne keittää, ei kuori meinaa millään lähteä irti. Usein lopputuloksena onkin, että vain munan keltuainen jää käteen, kaikki muu menee roskiin kuorien mukana...
Pikkuhiljaa alan kuitenkin venäläistymään, sekä sopeutumaan alkeellisempaan elämään verrattuna suomeen. Sängyt ovat kovia. Ne eivät oikeastaan ole edes sänkyjä vaan kovia sohvia. Huoneistot ovat mielettömän kuumia, mikä toisaalta on hyvä sillä olin varautunut erittäin kylmiin asuntoihin.
Erittäin positiivisesti minut on yllättänyt Venäjän hintataso. Asuntolan vieressä on Prisman kaltainen myymälä, josta olemme hankkineet kaikki keittiötarpeet paistinpannu mukaanlukien noin 2-5 € /kpl. Laatuhan ei tietenkään näissä mikään päätähuimaava ole, mutta riittävät hyvin kahdelle opiskelijatytölle. Muutoin en ole juuri kuluttanut rahaa, vaikka olenkin vieraillut muutamissa houkuttelevissa vaatekaupoissa.
Ihmiset kaduilla eivät juuri hymyile. Tämän vuoksi onkin hämmentävää asioida kaupassa, jossa myyjä on erittäin tympeä minua kohtaan. Kiinnitänkin tällaisiin asioihin runsaasti huomiota sillä työskentelen itsekin asiakaspalvelualalla, enkä voisi kuvitellakaan olevani hymyilemättä asikakkaille. Tosin, venäläisille hymyileminen on hyväksyttyä jos tuntee toisen tavalla tai toisella.
Loppuun lisään vielä pari kuvaa asunnostamme. Otin kuvat saapumispäivänä, jolloin olin jo ehtinyt hieman purkaa laukkuani. Ikkunanpuoleiset pöytä ja sänky ovat minun. Huoneisto tosiaan on ihan siisti, vaikkakin löysin tänään aamulla mahdollisen kolon torakoille asuttavaksi!
